Aistit on

Silmiinpistävän suuri malka
   pistää silmää
Korvissa kuultaa
   tuskin korvinkuultava loukkaus
Rystyset valkeana
   sormet polttopuuna
ja nenäkin naksahtanut
   hajulukkoon

Arvoketju

Osuvasti osuttu
pistämättömästi pistetty
riippumattomasti riiputettu
laittamattomasti laitettu
    mutta
katteettomasti katettu

Säätö

Taksijonosta natsat
    miehuuden univormuun
Paluumatkalla rengin lakonia:
Ilman huonoja ei olisi hyviä
Lukematon mies

On olemassa kursiivinen melankolia

---

Janoan sitä kuin viiniä
    ominta itseäni
Pelkään sitä kuin öylättiä
    ei se ole minusta
Lainaa se lienee
    Volgan lauttureilta
Kirjoitettava kursiivilla:
    Melankolia 

---

Runotorstain haaste N:Ro 61

En minä aina ole sama

Näin osuvasti on otsikoitu hyllyssäni pölyttyvä Fernando Pessoan kokoelma.

Varmaan samasta syystä innostuin, kun sattuman kautta törmäsin Runotorstai- ja Valokuvatorstai-blogeihin. Sekä lyriikka että valokuvaus luomistyönä kiehtovat, vaikken kumpaakaan oikein taida. Ajatus lähteä liikkeelle haasteesta, siemenestä, on rajoittavuudessaankin inspiroiva.

Näitä harjoituksia varten pystytin tämän blogin. Harjoitus tekee... tehtävänsä.