Valo tulee taivaasta,
vaan missä Taivas on
se siniseksi maalattu
se katto rajaton
Se mistä käsin Luojamme
tuon vehreyden loi
ja peilin kautta taidolla
piirteensä kopioi
Tuoll' valo yhtyy vihreään
ja syntyy makeaa
On usko vahva elämään
ja riemu oikeaa
Vaan jalavien saarrossa
tien poski hämärtyy
ja värit karkaa alle maan
käy säärtä pitkin hyy
Se läksyn lukee: Malli vain
on Luoja ihmisen
ja kylmyys minkä varjo tuo
syy seurauksien
Jos kansi taivaan katoaa
käy kohti vihreää
sill' ilman taivaan sineä
puu keltaiseksi jää
Runotorstain haaste N:Ro 67
9 kommenttia:
...karkaa alle maan...ois helpompi laususkella kuin maan alle.
Mielenkiintoista.
Kiitos keno, korjattu!
Vanhanaikaista poljentoa, joka sopii tähän runoon ja sen sisältöön oivallisesti. Toisessa muodossa se voisi olla julistava, nyt se salakavalasti haastaa lukijansa ajatuksia.
Tuima: Juu, näillä vuosirenkailla ei oikein muuhun veny. Mutta voisitteko te teinimmät sanoa tyylilajia vaikka retroksi - kuulostaisi paremmalta :)...
OK, retromaista poljentoa :) Niin tai näin, sopii tähän.
RR (retorista retroa.
Haastetta pitää olla kun hommaan ryhtyy.
Rytmitöntä runoa on netti täynnä.
Runous on työtä ja taidetta,
ei sanojen peräkkäin asettelua.
Jatketaan...
Mikkomikko, yritin jo iltasel sannoo, mut eihä tää värkki huolint miun jutuist. Yritän uuvellee...
Sie vällee teit hienon runon, tärkiän. Mie luven tään puhtaast ympäristöassiiks, ja sehä sattuu ko sanotaa jot "malli vain on Luoja ihmisen". Joutuu ajattelemmaa monnee suuntaa.
Mut riimit, värssyt ja rytmi, vois vähä viilata 'runonjalkoi'. Kaheksais rivi ei mee viel rytmii, eikä neljäis säe.
Kiitos runost!
Kiitos pahanen rakennuspuista.
Jaloista en ymmärrä mitään, vaikka ehkä pitäisi jos tällaisia kerran kyhää.
Kahdeksannella rivillä on kieltämättä painovirhe, kuoppa. Mutta se on vain tehokeino, jonka yli kuuluu ajaa vauhdilla :).
Mutta neljäs säe? Ainakin melodian päällä se kantoi ihan hyvin. Auttakaa sokeaa.
--
Edit: No onhan tuossa "polkumme" painotuksessakin tasoitettavaa. Tää on alituista tasapainoilua. Muodon puhtauden tavoittelu kun vääntää helposti tylsyyden suuntaan. Otan aikalisän.
--
Edit: polkumme vaihdettu tien poskeksi. Yleisön pyynnöstä, muodon vuoksi.
--
Joo rytmi on tärkeä, sen huomaa kyllä kun äänen pölpöttää, tai virtuaalisesti ääneen..... Joskus töksäys on mainio tyylikeino, mutta en pidä ajatuksesta, että keinoja oikein mietittäisiin. Ne vaan tulee ja on. Ne soinnit ja rytmit ja poikkahdukset.
Lähetä kommentti